Challenge: 12 days without a smartphone

Olin jo pidemmän aikaa kaivannut taukoa älypuhelimen käytöstä. Jumituin päivittäin parhaimmillaan useiksi tunneiksi selaamaan puhelimesta kaikkea mahdollista ja nukahtaminen kesti monesti todella kauan, koska olin tuijottanut puhelinta koko illan. Musta alkoi myös tuntua, että haluan lisää tunteja päivääni ja tiesin puhelimen käytön olevan se suurin aikasyöppö. Heinäkuun alussa meinasin missata kaksi bussia nenäni edestä samana päivänä, koska luin puhelimesta uutisia. Sen jälkeen päätin, että älypuhelin saa jäädä reissun ajaksi kotiin.
 

                                                                                       Aibnb dog in Bosnia-Herzegovina. :)

Otin vanhan Nokian puhelimeni matkalle mukaan ja vahingossa kävikin niin, että olin täysin tavoittamattomissa. :D Liittymääni oli jostain syystä jäänyt roaming -esto päälle, enkä voinut edes soittaa tai lähettää tekstiviestejä. Puhelin toimi sitten pelkkänä kellona melkein koko matkan.
Ennen lähtöä olin miettinyt, että mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua ilman älypuhelintani. Päästäni kuului heti vastaus: tylsistyminen. Nauroin itselleni, koska tylsistyminen ei ole vaarallista ja se voisi tehdä ihan hyvääkin.

Matkalla riitti paljon nähtävää ja jokapäiväisten ongelmien kanssa aika ei todellakaan tullut tylsäksi. Montenegrossa netistä ei olisi ollut paljon hyötyäkään. Esimerkiksi paikallisbussin nettisivu on ollut ”under construction” ilmeisesti jo vuosia (tai vuosikausia). Jos halusimme jotain tietoa, niin meidän piti matkustaa Kotorin keskustaan kysymään asiaa turisti-infosta tai bussiasemalta. Bussipysäkeillä ei ollut mitään infoa, ei aikatauluja, ei bussien numeroita.

Suurin yllätykseni oli, että en ikävöinyt älypuhelintani tai netin käyttöä ollenkaan matkan aikana. Poikaystävälläni oli kyllä älypuhelin mukana ja nykyään olisi kyllä vaikeaa matkustaa kokonaan ilman sitä. Airbnb majoittajien kanssa on pakko viestitellä ja kun rämpii pimeässä jossain Kroatian ja Bosnian rajalla, niin GPS auttaa aika paljon.
 

Mitä sitten tein kaiken sen ajan, jonka olisin muuten käyttänyt netissä hengaamiseen?
Kotorissa söin joka aamu parvekkeella pitkään aamupalaa. Katselin samalla vuorelle ja seurasin varpusten ja pääskysten lentoa. Koko matkan ajan oli tosi hyvä sää, joten olimme paljon enemmän ulkona, kuin Suomessa. Otin myös kaksi kirjaa mukaan. Toinen kirja oli Aziz Anzarin Modern Romance (jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen!). Kirjassa on mielenkiintoista tutkimustietoa mm. siitä miten kännyköillä viestittely on muuttanut ihmissuhteitamme ja deittailua. Keskityin muutenkin enemmän elämään ympärilläni. Kiven koloissa kurkkivat ravut, turistit meloivat ryhmissä meren rannassa ja kaukana vuorilla paloi metsä. Bussimatkalla Helsinkiin en olisi ehkä huomannut kirkkaan keltaisia rypsipeltoja ja mustaa varsaa juoksemassa laitumella, koska olisin ollut uppoutuneena internetin ihmeelliseen maailmaan.

Matkalla on kyllä helpompi heittäytyä offline-tilaan, kuin arjessa. Tauko teki tosi hyvää ja oikeastaan ikävöin sitä jo. Oma arkeni on suuren osan vuodesta sellaista, että älypuhelin on pakko olla mukana. Olenkin tässä pohdiskellut, että miten saisin ujutettua arkeeni enemmän offline-aikaa. Matkan jälkeen en ole selaillut puhelinta bussipysäkillä ja kiinnitän enemmän huomiota siihen, mitä olen tekemässä puhelimella. Tykkäsin tauosta niin paljon, että taidan jättää taas älypuhelimen kotiin, kun lähden seuraavan kerran mökille.

Mitä te ajattelette siellä ruudun takana? :) Onko älypuhelin teille enemmän elämää helpottava asia vai häiritsevä kapistus?

For a long time I had craved for a break of my smartphone. I've become stuck daily for several hours browsing the phone and as a result of this falling asleep has taken much longer time because I had stared the phone all night. I also began to feel like that I want more time in my day and I knew that my phone took too much of it. At the beginning of July I almost missed two buses in the same day because I read news from the phone. After that I decided that I will leave the smartphone at home for the next trip.

I took my old Nokia phone with me and what ended up accidentally happening was that I was completely unavailable. : D I had roaming block on my operator and I could not call or send text messages. The phone operated only as my clock most of the trip.
Before leaving I was wondering what would be the worst thing that could happen without my smartphone. I heard the answer in my head immediately: dullness. I laughed at myself because boredom is not dangerous and it could be good for me.

There was plenty to see on the way and with little everyday problems I was far from bored. In Montenegro there would not have been much benefit of internet connection. For example the local bus company's website has been "under construction" apparently for years. If we wanted some information we had to travel to Kotor center to ask the tourist info or bus station. The bus stops had no information, no timetables, no bus numbers.
 

My biggest surprise was that I didn't miss my smartphone or internet during the trip. My boyfriend had a smartphone with him and it would be difficult to travel completely without it nowadays. We had to chat with our Airbnb host and GPS helped a lot when we were in the darkness somewhere on the Croatia and Bosnia border.

Then what did I do for all the time I would otherwise have used to hang out on the internet?
Every morning in Kotor I had a breakfast on the balcony and I sat there for a long time. I looked at the mountain and followed the flight of sparrows and swallows. The weather was nice the whole time so we were much more outdoors than in Finland. I also took two books with me. Other book was Aziz Anzarin's Modern Romance (if you haven't read it yet I recommend!). The book contains interesting research data how mobile communication have changed our relationships and dating life.
I also focused more on living around me. Crayfishes hided behind the rocks, tourists paddled in groups at the seaside and the forest was burning far away in the mountains. On a bus to Helsinki I would not have noticed bright yellow fields and black foal running on a pasture because I would have been penetrated the miraculous world of the internet.

It's easier to be offline on a trip than in everyday life. After the trip I have not browsed the phone at the bus stop and I pay more attention to what I'm doing on the phone. I have been thinking ways to get more offline time to my everyday life. The break did really good and I miss it already. I liked the break so much that I think I'm gonna leave the smartphone at home when I go to the summer cottage next time.

What do you think about this? :) Is the smartphone making your life easier or is it disturbing you?